Lu­han­gan ni­meä on kä­si­tel­ty mo­nes­ti pai­kal­lis­ta elä­mää kos­ke­vis­sa kir­joi­tuk­sis­sa ja kir­jois­sa. On mai­nit­ta­va al­kuun pari ku­vaus­ta, jot­ka ei­vät il­mei­ses­ti­kään ole ko­vin to­sia.

En­sin­nä­kin on mai­nit­tu jos­sain, et­tä kun­nan nimi oli­si joh­dos­ta kor­net­ti Reet­hin ajoil­ta. Tämä liit­tyy sii­hen, mi­ten Reeth har­ras­ti jär­ven ol­les­sa su­la­na Sys­män kir­kol­la käy­mis­tä en­nen kuin hän hank­ki Lu­han­kaan oman kir­kon.

Reet­hin lai­vue oli ko­mea, ja mu­ka­na oli pal­ve­li­joi­ta, jot­ka oh­ja­si­vat ve­net­tä ja ve­nei­tä. On mai­nit­tu, et­tä ve­neet oli pei­tet­ty vii­nin­pu­nai­sel­la ve­ral­la ja sou­ta­jat­kin oli­vat pu­keu­tu­neet sa­maan vä­riin ja kuo­siin.

Eli täs­sä tul­laan sii­hen, mitä tä­män ker­to­muk­sen mu­kaan on väi­tet­ty kun­nan ni­men al­ku­pe­räk­si. Reet­hin ve­neis­sä ai­ro­jen han­kai­met oli­vat luus­ta, eli han­kai­met oli­vat luu­han­kai­mia.

Kui­ten­kin on myö­hem­min to­det­tu, et­tä Lu­han­gan nimi on pal­jon, jopa sa­to­ja vuo­sia van­hem­pi kuin nämä ar­ve­lut suu­ren Lu­han­gan mie­hen kor­net­ti Reet­hin osal­li­suu­des­ta.

Myös on mai­nit­ta­va, et­tä toi­nen vaih­to­eh­to, joka on tuo­tu esil­le, ni­mit­täin Lu­han­gan sä­te­rin osuus Lu­han­ka-ni­men al­ku­pe­rä­nä on to­den­nä­köi­ses­ti se­kin ke­vyt pei­te­se­li­tys, kos­ka tiet­tä­väs­ti sä­te­ri on muo­tou­tu­nut kar­ta­nok­si vas­ta 1600-lu­vul­la kor­net­ti Ree­tin esi­van­hem­man toi­mes­ta.

Useita nka-päätteisiä paikannimiä

Reet­hin ve­nei­lys­tä Lu­han­ka-nimi ei ole tul­lut, kos­ka suo­men kie­les­sä sa­nan alus­sa ole­va ään­tiö ei mil­loin­kaan ly­he­ne. On mai­nit­ta­va se­kin, et­tä Suo­mes­ta löy­tyy mo­nia mui­ta­kin kun­nan ja pai­kan­ni­miä, jois­sa esiin­tyy -nka-päät­tei­nen pai­kan nimi.

Täl­lai­sia ovat esi­mer­kik­si Ve­san­ka, Va­han­ka, Kuu­han­ka, Li­min­ka, Puo­lan­ka ja Ou­lan­ka. On epäil­ty, et­tä tämä on saat­ta­nut tul­la tie­tyil­le osil­le ete­läis­tä­kin Suo­mea nii­nä ai­koi­na, kun lap­pa­lai­set asut­ti­vat ny­kyis­tä laa­jem­paa alu­et­ta en­nen suo­ma­lais­ten siir­ty­mis­tä alu­eil­le.

Ensimmäinen maininta vuodelta 1462

Lu­han­ka-nimi mai­ni­taan en­sim­mäis­tä ker­taa asi­a­kir­jas­sa vuo­del­ta 1462, kun tuo­nai­kai­ses­sa tuo­mi­ois­tui­mes­sa jär­jes­tel­tiin sys­mä­läis­ten ja lu­han­ka­lais­ten vä­li­siä kas­ke­a­mis-, riis­ta- ja ka­las­tu­sa­lu­ei­ta.

Sen jäl­keen vuon­na 1465 Sys­män ja Lu­han­gan vä­li­set ra­jat ve­del­tiin noi­den pää­tet­ty­jen asi­oi­den mu­kai­ses­ti.

Rau­man lä­hi­a­lu­eil­la si­jait­see Lu­han­gan­mä­ki, ja Suo­men var­hais­his­to­ri­an pro­fes­so­ri Jal­ma­ri Jaak­ko­la on­kin epäil­lyt, et­tä Lu­han­gan nimi on siir­ty­nyt ny­kyi­sel­le Lu­han­gan alu­eel­le Päi­jän­teen itä­ran­nal­le Ko­ke­mä­en­jo­en laak­soa pit­kin uu­sien asuk­kai­den siir­ty­es­sä uu­del­le alu­eel­le.

Tämä on ta­pah­tu­nut pa­ri­sa­taa vuot­ta en­nen Lu­han­gan ja Sys­män vä­lis­ten ra­ja­kiis­to­jen esil­le aset­ta­mis­ta. Nämä län­nes­tä tul­leet ih­mi­set ovat ol­leet hä­mä­läi­siä.

Jonna Keihäsniemi

Muitakin selityksiä nimellä

On tuo­tu esiin sel­lai­nen­kin asia, et­tä Lu­han­ka-ni­men poh­ja­na voi­si ol­la ter­mi Luh­dan­ko, jon­ka on luul­tu tar­koit­ta­neen erä­kau­del­la kas­ki­niit­tyä. Täs­tä on sit­tem­min pu­don­nut pois d-kir­jain, mikä il­miö on ol­lut tyy­pil­lis­tä eten­kin itä­mur­teis­sa.

SKS:n mu­kaan kun­nan ni­meä on se­li­tet­ty sel­lai­sel­la ta­ri­nal­la, et­tä mies ti­put­ti ker­ran jär­vel­lä ol­les­saan toi­sen lui­sis­ta han­kai­mis­taan jär­veen, ja kun hä­nel­tä ky­syt­tiin mitä hän et­si, sa­noi hän, et­tä ”et­sin luis­ta han­koa”. Täs­tä joh­tu­en jär­veä alet­tiin kut­su­maan Lu­han­kok­si.

Eräs sys­mä­läi­nen yli­op­pi­las on 1700-lu­vun lo­pul­la on ker­to­nut, et­tä pi­tä­jän nimi juon­taa sii­tä sa­dan vuo­den taak­se, kun va­ra­kas ta­lon­poi­ka sai pyy­dys­tet­tyä po­ro­lau­man, käyt­ti hän ve­nees­sään po­ron­sar­vis­ta teh­ty­jä ai­ron­han­ka­nap­pu­loi­ta.

Kun näi­tä kut­sut­tiin ni­mel­lä han­ka, oli­si Lu­han­ka-ni­mi­tys myös täs­tä pe­räi­sin.

Nimi voisi juontaa Luhta-sanaan

Pai­kan­ni­mis­tön asi­an­tut­ki­ja pro­fes­so­ri Vil­jo Nis­si­lä on mai­nin­nut, et­tä kan­sa­ne­ty­mo­lo­gi­set se­li­tyk­set voi hy­väl­lä omal­la­tun­nol­la unoh­taa. Hän on kir­joit­ta­nut, et­tä Lu­han­ka-nimi voi­si juon­taa sa­naan Luh­ta.

Tänä päi­vä­nä lu­han­ka­lai­set tun­te­vat ter­min, joka mer­kit­see luh­ta-hei­nää. Se il­me­nee mo­nes­ti ve­si­pe­räi­sil­lä ton­teil­la ja jot­kut ovat yh­dis­tä­neet ter­min mer­kit­se­mään kas­vin kas­vu­paik­kaa ku­ten esi­mer­kik­si ve­si­jät­töä.

Luh­ta-sana mer­kit­see län­si­mur­teis­sa ran­ta- tai tul­va­niit­tyä, sa­ra­niit­tyä, ala­vaa maa­ta. Kar­ja­lai­nen luh­ta mer­kit­see ran­ta­niit­tyä ja ka­pe­aa ja pit­kää jär­ven­lah­tea.

On kir­joi­tet­tu Lu­han­gan his­to­rii­kis­sa, et­tä: ”Lu­han­ka näyt­täi­si so­pi­van alu­een ni­mek­si näin ol­len, kos­ka sen ky­lien maat oli­vat var­sin ve­si­pe­räi­siä, ala­via mai­ta, joil­la tul­vat ali­tui­ses­ti te­ki­vät kiu­saa, ja toi­saal­ta Päi­jän­tees­tä pis­tää pi­tä­jän alu­eel­le pit­kä, ka­pea jär­ven­lah­ti”.

Näin ol­len on suu­ret pe­rus­teet us­koa Lu­han­ka-ni­men tar­koit­ta­van sa­maa kuin luh­ta-sana ja käy­tän­tö­pe­räi­nen se­li­tys on kun­nan si­jain­ti.

Mahdollisesti itämurteista tullut

On mah­dol­lis­ta, et­tä ter­mi Lu­han­ka tu­lee itä­mur­teis­ta, kos­ka jos se oli­si hä­mä­läis­tä al­ku­pe­rää, tu­li­si sii­tä joh­ti­men mu­kaan Luh­lan­ka. Itä­suo­ma­lais­ta ni­mis­töä en­nen hä­mä­läis­ten siir­ty­mis­tä alu­eel­le on löy­det­ty jopa Päi­jän­teen län­si­ran­noil­ta.

Jalo Ka­li­ma on kir­joit­ta­nut sii­tä, et­tä nka-, nkä- ja nki-joh­ti­mia il­me­nee tois­tu­vas­ti itä­mur­tei­den pu­hu­ma-alu­eel­la. Toi­saal­ta Vie­na­jo­en alu­eel­ta löy­tyy pal­jon nga-lop­pui­sia pai­kan­ni­miä. Tätä pi­de­tään osoi­tuk­se­na Lu­han­ka-ni­men kar­ja­lai­ses­ta al­ku­pe­räs­tä.

Asi­a­kir­jo­jen mu­kaan voi­daan sa­noa Lu­han­ka-ni­men ole­van pe­räi­sin jo kes­ki­a­jal­ta, esi­mer­kik­si Sys­män ke­sä­kä­rä­jil­lä 1470 ja 1490 on ol­lut Ant­ti-ni­mi­nen lu­han­ka­lai­nen lau­ta­mies ja vuo­den 1485 syys­kä­rä­jil­lä Pie­ta­ri, Ant­ti ja Pie­ta­ri Hei­kin­poi­ka Lu­han­gan ky­läs­tä.

Kol­me vii­mei­sin­tä ovat ol­leet ra­jan­tar­kis­tus­mie­hiä. Kar­ja­lai­nen eks­pan­sio ta­pah­tui jo 1300-lu­vul­la, ja on syy­tä olet­taa, et­tä Lu­han­ka on voi­nut syn­tyä sil­loin ja säi­lyä näin mei­dän päi­viim­me as­ti.

Ol­li von Bec­ker

Yh­teis­kun­ta­tie­tei­den mais­te­ri