Kun Kes­ki-Suo­men hy­vin­voin­ti­a­lu­een raju pal­ve­lu­verk­ko­e­si­tys tuli päi­vän­va­loon, se he­rät­ti pal­jon huol­ta myös mei­dän kun­tam­me ikäih­mis­ten tu­le­vai­suu­des­ta.

Pe­ri­mä­tie­don mu­kaan 140 vuot­ta sit­ten, Ma­ri­an il­mes­tys­päi­vä­nä, Je­re­mi­as Oton­poi­ka ja Fred­ri­ka Ema­nu­e­lin­ty­tär vaih­toi­vat ta­lol­li­sen paik­kaa An­ges­se­län ete­lä­ran­nal­le jär­ven toi­sel­ta puo­lel­ta, lin­nun­tie­tä vii­den ki­lo­met­rin pääs­tä.

Ko­ti­ni lä­hel­lä tuu­li on kaa­ta­nut suu­ren kuu­sen. Pin­ta­juu­ret ovat nos­ta­neet kor­ke­an sei­nä­män mu­ka­naan ylös.

Maa­il­man myl­ler­ryk­set ovat vii­me vuo­si­na li­sään­ty­neet, haas­ta­en myös mei­tä jout­sa­lai­sia. Il­mas­ton läm­pe­ne­mi­nen ja luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den ka­to­a­mi­nen ovat krii­si­lis­tal­la jää­neet osin ”pe­rin­teis­ten” uh­kien, ku­ten so­tien, vä­he­ne­vän vä­es­tön ja kur­jis­tu­van ta­lous­ke­hi­tyk­sen var­joon.

Sain vii­me vuo­den puo­lel­la kut­sun Sys­män Sääs­tö­pank­ki­sää­ti­ön hal­li­tuk­sen jä­se­nek­si. Otin uu­den alu­e­val­tauk­sen vas­taan haas­tee­na kos­ka ai­em­mat ko­ke­muk­se­ni pank­ki­maa­il­mas­ta oli­vat ta­pah­tu­neet lä­hin­nä ve­lal­li­sen roo­lis­sa.

Ei ai­na­kaan puo­li­kuol­lut­ta, nuk­ku­vaa elä­mää tänä ke­vää­nä Jout­san kun­nal­li­ses­sa kes­kus­te­lus­sa! Ja se on hyvä.

Olen nyt saa­nut rei­lun vuo­den kat­soa Lu­han­kaa tek­ni­sen joh­ta­jan sil­min ja täy­tyy sa­noa, et­tä olen vai­kut­tu­nut.

Muu­an jout­sa­lai­nen kär­ki­po­lii­tik­ko jul­kai­si muu­ta­ma kuu­kau­si sit­ten so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa si­säl­töä os­tos­reis­sul­ta. Re­mont­ti­tar­vik­kei­ta ha­et­tiin isot lä­jät jy­väs­ky­lä­läi­ses­tä rau­ta­kau­pas­ta.

Eläm­me ai­kaa, jol­loin ym­pä­ris­tö­a­si­at tah­to­vat jää­dä hel­pos­ti uu­ti­sot­si­kois­sa mui­den krii­sien jal­koi­hin, ja ym­pä­ris­tö­a­si­ois­ta pu­hu­taan usein ne­ga­tii­vi­sen sä­vyyn. Ym­pä­ris­töön liit­ty­vät tee­mat he­rät­tä­vät mo­nes­ti suu­ria tun­tei­ta puo­les­ta ja vas­taan.

Mo­nes­ta kir­ja­hyl­lys­tä löy­ty­nee 1975 il­mes­ty­nyt kak­si­o­sai­nen ”Ko­ti­seu­tu­ni Kes­ki-Suo­mi”-teos, jos­sa kun­ta­tie­tou­den ohel­la esi­tel­lään pi­tä­jit­täin kes­ki­suo­ma­lai­sia kiin­teis­tö­jä asuk­kai­neen.

Lu­kies­sa­ni vuo­den en­sim­mäis­tä Ala­kul­maa tuli mie­lee­ni se pie­ni gal­li­a­lai­nen kylä, joka sit­ke­äs­ti tais­te­li roo­ma­lais­ten val­taa vas­taan.

To­tuu­den ni­mis­sä en kos­kaan aja­tel­lut pää­ty­vä­ni mu­kaan kun­nal­lis­po­li­tiik­kaan. Ajau­duin eh­dok­kaak­si hy­vin­kin puun ta­kaa myös it­sel­le­ni ja nyt on tur­ha al­kaa enää jar­rut­te­le­maan!

In­ho­sin kou­lua. Is­tuin luo­kas­sa kuin van­ki­las­sa ja an­noin opet­ta­jien pu­hei­den va­lua kor­vie­ni läpi. Ti­lan­ne pa­he­ni var­sin­kin ke­väi­sin, kun au­rin­ko läm­mit­ti ik­ku­nan ta­kaa ja pu­rot so­li­si­vat.

Suot­ta Jout­sas­sa har­mit­te­let tal­ven hil­jais­ta ai­kaa. Ei su­ku­lais­ty­tön rip­pi­juh­lia kol­men­sa­dan ki­lo­met­rin pääs­sä, ei rik­ki­näis­tä lai­tu­ria. Ei ke­sä­juh­lia ve­si­sa­tees­sa, hyt­ty­siä te­ras­sil­la, ylä­mä­keä pyö­rä­ret­kel­lä.

Näin vuo­den vaih­tu­mi­sen jäl­keen nos­tan esil­le muu­ta­mia ar­vi­oi­ta lä­hin­nä niis­tä asi­ois­ta, jois­sa olen mu­ka­na kun­ta­päät­tä­jä­nä ja jot­ka eh­kä myös par­hai­ten tun­nen.