Puo­li­so: ”Älä nyt va­li­ta, sää on, mikä se on. Eiks ole kiva, et­tei tar­vit­se top­pa­tak­kia? Pep­pi Pit­kä­tos­su­kin ke­hot­ti ole­maan iloi­nen, et­tä on edes jo­kin sää."

Kirs­ti Kaa­ri­na Vah­te­ri syn­tyi 20.4.1926 van­hem­pien­sa esi­koi­se­na Lu­han­gas­sa, joka oli hä­nen ko­ti­kun­tan­sa koko elä­män ajan. Kau­an hän ei eh­ti­nyt ol­la per­heen ai­no­kai­se­na, vaan jo seu­raa­va­na ke­sä­nä syn­tyi pik­ku­sis­ko An­na-Lii­sa ja hä­nen jäl­keen­sä vie­lä kuu­si nuo­rem­paa si­sa­rus­ta.

Mikä on Jout­san pu­hu­tuin näh­tä­vyys ke­säl­lä? Se ei ole kun­nan näyt­tä­väs­ti hei­nä­kuus­sa mai­nos­ta­ma Hai­ha­tuk­sen tai­de­näyt­te­ly. Ei myös­kään Lei­von­mä­en kan­sal­lis­puis­to, ei­kä 30 vuot­ta täyt­tä­nyt Ves­kun To­ri­kah­vio. Vaan osuus­kau­pan nur­kal­la möl­löt­tä­vä, ala­ti ku­kois­ta­va, kai­ken kan­san kier­rä­tys­mek­ka: Rin­ki-eko­pis­te! Jos pai­kal­le pys­ty­tet­täi­siin vie­lä kat­se­lu­la­va ja kah­vi­vau­nu, niin sii­nä oli­si Jout­sal­la äk­kiä maan­kuu­lu ve­to­nau­la!

Lei­von­mä­el­lä ih­me­tel­tiin vuon­na 1975 syi­tä lei­von­mä­kis­ten suu­reen kes­ki­o­lu­en ku­lu­tuk­seen. Lei­von­mä­ki ni­mit­täin oli 70-lu­vun alus­sa lää­nin suu­rim­pia kun­tia kes­ki­o­lu­en ku­lu­tuk­ses­sa. Vuon­na 1973 kur­kus­ta kaa­det­tiin alas 54,5 lit­raa kes­ka­ria ja sitä seu­raa­va­na vuon­na 65,6 lit­raa asu­kas­ta koh­din.

Val­ke­a­lam­men ete­lä­pää­dys­sä Pyn­nö­läs­sä pe­sii jout­sen­pa­ris­kun­ta. Saa­vut­tu­aan lin­nut pur­jeh­ti­vat su­las­sa ran­nas­sa ul­jai­na, kun­nes ka­to­a­vat kais­li­kon suo­jiin mu­ni­maan ja hau­to­maan.

Se tai­si ol­la vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa, kun sain osak­se­ni en­si ker­ran ival­lis­ta nau­rua ja pilk­kaa sii­tä, et­tä käy­tin ta­val­li­sia suk­kia en­kä muo­dik­kai­ta ke­sä­suk­kia. Ne ovat siis erään­lai­set nilk­ka­su­kat, jot­ka peit­tä­vät vain jal­ka­te­rät. Nii­tä pi­tä­vät hie­not ja muo­dik­kaat ih­mi­set, kun taas ta­val­li­sia ohui­ta­kin suk­kia pi­tä­vät ke­säl­lä vain hi­ki­set jun­tit. Tiet­tä­väs­ti vain val­koi­set ten­nis­su­kat oli­si­vat vie­lä pa­hem­pi muo­ti­ri­kos.

Kun on eläk­keel­lä, on ai­kaa teh­dä va­paa­eh­tois­työ­tä. Teen avus­ta­van sun­ti­on töi­tä Lu­han­gan kir­kois­sa, tal­vi­sin tal­vi- ja ke­säi­sin ke­sä­kir­kos­sa. Ny­ky­ään olem­me osa Jy­väs­ky­län seu­ra­kun­taa.

Kyl­lä nuo­ri­so on kau­hee­ta. Tu­lee­ko ny­ky­nuo­ris­ta mi­tään? Ihan ovat kä­det­tö­miä ja lah­jat­to­mia. Mah­ta­vat­ko osa­ta edes maa­kun­ta­lau­lu­ja ul­ko­muis­tis­ta? En­nen oli kaik­ki pa­rem­min.

Jon­net ei­vät eh­kä muis­ta, mut­ta Kyös­ti Uo­su­kai­nen toi­mi ai­koi­naan Jout­san kun­nan­joh­ta­ja­na. Hä­nen ai­ka­naan käyn­nis­tet­tiin usei­ta konk­reet­ti­sia ke­hit­tä­mis­hank­kei­ta: muun mu­as­sa Ra­ta­kes­kus, Suon­teen me­lon­ta­rei­tit ja vii­toi­tus sekä Jout­san pyö­räi­ly­rei­tit kart­toi­neen. Jäl­kim­mäi­ses­tä muis­tut­ta­vat vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä syr­jä­ky­lien tien­ris­teyk­sis­sä rep­sot­ta­vat vii­mei­set opas­teet. To­teut­ta­mat­ta sen si­jaan jäi Suon­tee–Puu­la-ka­na­va.

Isoi­sä­ni Leon isoi­sä Rein­hold Oc­ta­vius von Bec­ker syn­tyi 1844 Lu­han­gas­sa Ni­su­lan kar­ta­nos­sa. Ni­su­la kuu­lui syr­jäi­ses­tä si­jain­nis­taan huo­li­mat­ta al­ku­pe­räi­seen Lu­han­gan räls­si­sä­te­riin.

Ot­to Rein­hold von Bec­ker syn­tyi maa­il­maan vuon­na 1801 Lu­han­gas­sa kar­ta­no­jen­her­ra ja Sa­von jal­ka­vä­ki­ryk­men­tin luut­nan­tin Axel von Bec­ke­rin ja nuo­ren aa­te­lis­nei­don An­na Lo­vi­sa os. von Es­se­nin toi­se­na lap­se­na, jos­ta tuli myö­hem­min pa­ris­kun­nan ai­nut ai­kui­si­äl­le elä­nyt lap­si.

Lei­von­mä­en kan­sal­lis­puis­ton har­juil­la voi al­ku­ke­sän öi­nä kuul­la maa­gi­sen ää­ni­sar­jan. En­sin su­ri­see ruk­ki – joka yl­lät­tä­en vaih­taa ra­di­o­vas­taa­not­ti­men häi­ri­öää­nel­le.

Muis­tan vie­lä ajan, jol­loin ni­säk­käil­lä oli kak­si su­ku­puol­ta ja Suo­mi jäi ai­na Eu­ro­vii­suis­sa jum­bo­si­joil­le. Kaik­ki tämä muut­tui suu­rin piir­tein sa­moi­hin ai­koi­hin, kun Lor­di nap­pa­si epä­to­den­nä­köi­sen voit­ton­sa vuon­na 2006.

Ke­sä­työ­paik­ka on nuo­rel­le tär­keä, jot­ta op­pii te­ke­mään va­lin­to­ja. Taan­noi­nen esi­mie­he­ni ja ikä­to­ve­ri­ni ker­toi oi­val­ta­neen­sa ka­ve­rin­sa kans­sa lau­ta­tar­hal­la, et­tä kou­lu­pol­ku voi­si sit­ten­kin ol­la kel­po vaih­to­eh­to. Hä­nes­tä tuli sa­to­jen ih­mis­ten kon­ser­ni­po­mo, ka­ve­ris­taan SAK:n pu­heen­joh­ta­ja ja mi­nis­te­ri.

Lap­suu­den ke­sät oli­vat au­rin­koi­sia. Tä­män väit­teen on moni kuul­lut, ja ai­ka mo­nel­la on var­maan lap­suu­des­taan täl­lai­sia muis­to­ja­kin. En­tä nuo­ruu­den ke­sät? Sil­loin­kin au­rin­gon sa­no­taan pais­ta­neen.