Mo­nes­ta kir­ja­hyl­lys­tä löy­ty­nee 1975 il­mes­ty­nyt kak­si­o­sai­nen ”Ko­ti­seu­tu­ni Kes­ki-Suo­mi”-teos, jos­sa kun­ta­tie­tou­den ohel­la esi­tel­lään pi­tä­jit­täin kes­ki­suo­ma­lai­sia kiin­teis­tö­jä asuk­kai­neen.

Lu­kies­sa­ni vuo­den en­sim­mäis­tä Ala­kul­maa tuli mie­lee­ni se pie­ni gal­li­a­lai­nen kylä, joka sit­ke­äs­ti tais­te­li roo­ma­lais­ten val­taa vas­taan.

To­tuu­den ni­mis­sä en kos­kaan aja­tel­lut pää­ty­vä­ni mu­kaan kun­nal­lis­po­li­tiik­kaan. Ajau­duin eh­dok­kaak­si hy­vin­kin puun ta­kaa myös it­sel­le­ni ja nyt on tur­ha al­kaa enää jar­rut­te­le­maan!

In­ho­sin kou­lua. Is­tuin luo­kas­sa kuin van­ki­las­sa ja an­noin opet­ta­jien pu­hei­den va­lua kor­vie­ni läpi. Ti­lan­ne pa­he­ni var­sin­kin ke­väi­sin, kun au­rin­ko läm­mit­ti ik­ku­nan ta­kaa ja pu­rot so­li­si­vat.

Suot­ta Jout­sas­sa har­mit­te­let tal­ven hil­jais­ta ai­kaa. Ei su­ku­lais­ty­tön rip­pi­juh­lia kol­men­sa­dan ki­lo­met­rin pääs­sä, ei rik­ki­näis­tä lai­tu­ria. Ei ke­sä­juh­lia ve­si­sa­tees­sa, hyt­ty­siä te­ras­sil­la, ylä­mä­keä pyö­rä­ret­kel­lä.

Näin vuo­den vaih­tu­mi­sen jäl­keen nos­tan esil­le muu­ta­mia ar­vi­oi­ta lä­hin­nä niis­tä asi­ois­ta, jois­sa olen mu­ka­na kun­ta­päät­tä­jä­nä ja jot­ka eh­kä myös par­hai­ten tun­nen.

Re­port­te­ri­nu­ra­ni al­ku­tai­pa­leel­la sil­loi­nen Lu­han­gan po­liit­ti­siin voi­miin lu­keu­tu­nut Sep­po Kär­nä (kesk.) opas­ti al­le­kir­joit­ta­nut­ta, et­tä pi­tä­jän po­li­tii­kas­sa on ai­na iso jouk­ko ”joo­joo­mie­hiä”, jot­ka sei­laa­vat enem­mis­tön mu­ka­na. Ja sit­ten on pie­nem­pi po­ruk­ka, joka us­kal­taa vä­hän aja­tel­la ja sa­no­a­kin.

”Pois­sa sil­mis­tä, pois­sa mie­les­tä”, sa­noo sa­nan­las­ku. Sitä voi­daan käyt­tää eri­as­tei­sen vi­at­to­mas­ti tai vi­ko­ja tie­toi­ses­ti pei­tel­len. Yh­tä kaik­ki vies­ti on sama: nä­ky­mät­tö­myys vai­vut­taa asi­an, esi­neen tai ih­mi­sen un­ho­laan, jos­sa mer­ki­tys hä­mär­tyy. Sa­mal­la au­ke­aa ti­lai­suus vä­hät­te­lyl­le.

Jout­san Yrit­tä­jät ry:llä ja Jout­san kun­nal­la on ol­lut pit­kään pe­rin­tee­nä va­li­ta ylei­sö­ää­nes­tyk­sel­lä seu­tu­kun­nal­ta rau­tai­nen am­mat­ti­lai­nen – hen­ki­lö, joka hal­lit­see työn­sä su­ve­ree­nis­ti ja te­kee sen eri­tyi­sen hy­vin. Tun­nus­tus­ta on ja­et­tu vuo­sit­tain vuo­des­ta 2008 al­ka­en.

En­sin­nä­kin täy­tyy taas kiit­tää JS:ää, et­tä saan kir­joit­taa Päät­tä­jän ky­näs­tä -sar­jaan. Suo­sit­te­len edel­leen lu­ke­maan vuo­si sit­ten il­mes­ty­neen jou­lu­kuus­sa kir­joit­ta­ma­ni ve­si­huol­to­tee­mai­sen kir­joi­tuk­sen. Kir­joi­tus on edel­leen yh­tä ajan­koh­tai­nen kuin sil­loin.

Kun olin lu­ki­on en­sim­mäi­sel­lä, mel­ko tar­kal­leen 50 vuot­ta sit­ten, mi­nua pyy­det­tiin jou­luk­si Jäm­sän­kos­ken par­ti­o­lais­ten puk­ki­pal­ve­luun.

Leh­tiä lu­ke­van pää­tel­mä on karu: il­man hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­ta päi­vit­täi­ses­sä sa­nas­sa oli­si pa­rem­paa lu­et­ta­vaa. Tä­män­kin teks­tin pai­kal­la eh­kä oli­si jo­ta­kin miel­tä ylen­tä­vää.

Kun­ta­maa­il­mas­sa ele­tään kum­mal­lis­ta ai­kaa. Pit­käl­lä kun­tau­ral­la­ni en ole mois­ta ko­ke­nut. Kun­tia ra­vis­te­le­vat hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den pa­hoin­voin­ti, sote-ti­lo­jen yh­ti­öit­tä­mi­nen, val­ti­o­no­suu­suu­dis­tus, kil­pai­lu­lain­sää­dän­nön muu­tok­set, vä­es­tön ikään­ty­mi­nen ja syn­ty­vyy­den las­ku, muu­ta­mia mai­ni­tak­se­ni.

Kii­tos pai­kal­lis­leh­den, jon­net jäl­leen tie­tä­vät mikä on Jout­san Olym­pi­a­puis­to ja tun­te­vat sen taus­tan (JS 9.11.2025).