Mar­ras­kuun il­ta­hä­mä­räs­sä ei juu­ri huo­maa, kuka kä­ve­lee vas­taan, nä­kee vain hah­mo­ja, kuu­lee as­kel­ten ää­net, hie­kan ra­hi­nan. Kynt­ti­lät, joi­ta on tuo­tu pit­kin päi­vää, va­lai­se­vat ja tuo­vat loh­du­tus­ta tum­maan maa­han. On py­häin­päi­vän il­ta.