Hil­jen­ty­mi­nen on va­li­tet­ta­van unoh­tu­nut tai­to, jota vä­lil­lä pi­tää ai­van ope­tel­la. Min­ne sinä me­net kii­reit­te­si ja ar­ke­si kes­kel­tä, kun ha­lu­at hil­jen­tyä? Olem­me ih­mi­si­nä täs­sä suh­tees­sa hy­vin eri­lai­sia; joku voi mis­sä vaan kes­kit­tää aja­tuk­sen­sa hil­jen­ty­mään oman pään­sä si­säl­lä. Toi­nen tar­vit­see pai­kan, jos­sa ei tule häi­ri­tyk­si ja mis­sä voi tun­tea ole­van­sa tur­vas­sa. Hil­jai­suu­des­sa voi syn­tyä ko­ke­mus, et­tä en ole­kaan täs­sä yk­sin; on syn­ty­nyt yh­teys, jota kut­su­taan ru­kouk­sek­si.