Päätös

Olen koko ikä­ni sai­ras­ta­nut sil­mi­ä­ni. Mi­nul­la on usei­den mui­den sil­mä­vai­vo­jen li­säk­si sil­män­poh­ja­rap­peu­ma, joka on pa­ran­tu­ma­ton, sil­le ei ole hoi­to­kei­noa ja se joh­taa so­keu­tu­mi­seen.

Pa­hin so­keus ih­mi­sel­lä ei kui­ten­kaan ole fyy­si­nen, vaan hen­ki­nen so­keus.

Hen­ki­nen so­keus hy­vil­le asi­oil­le, oi­keil­le pää­tök­sil­le.

Pää­tös in­ves­toi­da tar­peet­to­miin ra­ken­nuk­siin, tar­peet­to­miin sei­niin.

Sei­nät ei­vät ope­ta lap­sia, ei­vät kas­va­ta lap­sia. Sen te­kee ih­mi­nen.

Ih­mi­nen luo lap­siin opit, yh­teis­hen­gen, us­kon tu­le­vai­suu­teen.

Jo­kai­sen ih­mi­sen, niin lap­sen kuin ai­kui­sen, on tär­keä tun­tea olon­sa hy­vin­voi­vak­si, niin töis­sä kuin ko­to­na.

Kiu­saa­mi­nen, syr­jäyt­tä­mi­nen, syr­jäy­ty­mi­nen. Jo­kai­sen lap­sen ja ai­kui­sen tu­lee saa­da ol­la rau­has­sa il­man kiu­saa­mis­ta ko­to­na ja työ­pai­kal­la.

Tämä pie­ni paik­ka­kun­ta ja en­nen kaik­kea sen hen­ki­lö­kun­ta on kär­si­nyt jo vuo­sia epä­on­nis­tu­nees­ta joh­ta­mi­ses­ta ja hen­ki­lös­tö­joh­ta­mi­ses­ta.

Sää­lit­tä­vin­tä on, et­tä päät­tä­jät ovat an­ta­neet sen ta­pah­tua.

Ei näh­dä oman paik­ka­kun­nan vah­vuuk­sia, on kat­sot­tu ai­na lii­an lä­hel­tä, nä­kö­a­lat­to­mas­ti.

Kan­na­te­taan paik­ka­kun­taa tu­ho­a­via in­ves­toin­ti­pää­tök­siä, an­ne­taan kiu­saa­mi­sen jat­kua vuo­si­kau­sia.

Ih­meel­li­sin­tä asi­as­sa on, et­tä ni­me­no­maan paik­ka­kun­nal­la syn­ty­neet, tääl­lä kas­va­neet ja ikän­sä asu­neet päät­tä­jät ovat juu­ri nii­tä, jot­ka pää­tök­sil­lään vaa­ran­ta­vat oman paik­ka­kun­tan­sa it­se­näi­syy­den, ro­mut­ta­mal­la kun­nan ta­lou­den ja hy­vin­voin­nin.

Tätä ta­pah­tuu va­li­tet­ta­van mo­nel­la pie­nel­lä paik­ka­kun­nal­la, mis­sä tiet­ty po­liit­ti­nen aa­te on ol­lut suo­sit­tu, kos­ka tie­tä­mys­tä pa­rem­mas­ta ei ole ol­lut.

Se pet­tää ai­na. Se näi­vet­tää kai­ken.

Kos­ka sil­mä­sai­rau­te­ni hait­taa niin pa­has­ti työn­te­ko­a­ni ja kos­ka lää­kä­ri­ni on ke­hot­ta­nut mi­nua vält­tä­mään sil­miä ra­sit­ta­via asi­oi­ta, pää­tök­se­ni on jät­tää eron­pyyn­tö kai­kis­ta luot­ta­mus­teh­tä­vis­tä.

Jat­kos­sa tu­len käyt­tä­mään jäl­jel­lä ole­vat nä­ke­vät päi­vä­ni rak­kaan vai­mo­ni, tyt­tä­re­ni, tyt­tä­ren­tyt­tä­re­ni, anop­pi­ni, sekä nii­den hy­vien ja ai­to­jen ys­tä­vien seu­ras­sa, ke­nen kans­sa on hyvä ol­la.

Ys­tä­väl­li­sin ter­vei­sin

Aki Vir­ta­nie­mi

Lu­han­ka

– Toi­mi­tuk­sen li­säys: Ko­koo­mus­ta edus­ta­va Aki Vir­ta­nie­mi on Lu­han­gan kun­nan­val­tuu­tet­tu ja toi­mii myös kun­nan­hal­li­tuk­sen va­ra­pu­heen­joh­ta­ja­na. Li­säk­si hän on Ete­läi­sen Kes­ki-Suo­men työl­li­syy­sa­lu­e­lau­ta­kun­nas­sa va­ra­jä­se­ne­nä.