"Kaatukaa sisään", sanoi Lauri Kaartinen hymyssä suin monesti asiakkaille Joutsenlammen ovella. Eräs vuosien aikana tutuksi tullut asiakasporukka teetätti Kaartisesta jopa reliefin kiitokseksi hyvästä palvelusta.
Jukka Huikko
Juttu on julkaistu alunperin 7.11.2012 Joutsan Seudussa numero 45.
Kun takavuosikymmeninä Joutsenlammella iltariennoissa käyneiden ihmisten kanssa juttelee, nousee lähes poikkeuksessa jossain vaiheessa esiin nimi Lauri Kaartinen – ja nimenomaan positiivisessa ja lämpimässä mielessä. Myös Kaartisen sanonnat, kuten ”kaatukaa sisään” tai ”kauneus esiin”, tuntuvat iskostuneen kansan mieliin lähtemättömästi.
Lauri Kaartinen aloitti Joutsenlammella ovimiehenä, eli portsarina vuonna 1972. Ura jatkui aina vuoteen 1995 saakka, jolloin eläkepäivät kutsuivat. Se, että Kaartista muistellaan edelleen lämmöllä, ei suinkaan ole sattumaa saati tyhjästä syntynyttä legendaa.
– Asiakassuhde on kuin ihmissuhde. Jos et sitä hoida, se menee itsestään huonompaan suuntaan, tietää Kaartinen.
– Henkilökunnan merkitys asiakkaiden viihtyvyyteen on siis erittäin suuri. Yliolkaisuus ja ynseys näkyvät heti, hän jatkaa.
Kerran muuan hotellivieraat kutsuivat Lauri Kaartisen viekkoonsa alkuillasta. Porukka oli tullut erittäin tutuksi jo useaman vuoden ajalta.
Kaartista hieman epäilytti, sillä henkilökunnan vierailu hotellivieraiden luona ei luonnollisesti kuulunut tapoihin. Vaihtoehtoa vieraat eivät kuitenkaan antaneet. Viekkoon saavuttaessa koko vieraskatras olivat ringissä. Naisilla oli yllään iltapuvut ja miehillä niin sanotusti kovat kaulassa.
– Täällähän on selvästi juhlahetki, mutta ketä pitäisi onnitella, kysyi hämmästynyt Kaartinen.
Juhlakaluksi paljastuikin Lauri Kaartinen itse. Vieraat paljastivat Kaartisesta tehdyn reliefin, jonka sitten juhlallisin menoin luovuttivat.
– Minä yritin sanoa, etten minä reliefin arvoinen ole. Melkein siitä jo sukeutui riitakin, kunnes sen sitten kiitollisuudella vastaan otin, muistelee Kaartinen menneitä.
Portsarin työn varjopuolta olivat tappelut. Niitä Lauri Kaartinen joutui ratkomaan erään jos toisenkin. Hänen aikoinaan käytiin hanakasti välien selvittelyjä naapuripitäjien nuorten miesten välillä.
– Hartolalaiset ja sysmäläiset olivat kovia tappelijoita. Joskus hakkasivat toisiaan naama punaisena, Kaartinen muistelee.
– Kännisessä on muuten voimaa! Perkele vieköön kahdellakin ovimiehellä oli joskus tekemistä, kun rauhoitella piti, hän jatkaa.
Rantasipiketjun vetäytymistä ja Joutsenlammen alasajoa Lauri Kaartinen on seurannut haikeana.
Yllätyksenä lopettaminen ei tullut, sillä hiljentyminen oli hänen mukaansa havaittavissa heti 1990-luvulta alkaen.
Mainittakoon vielä lopuksi, että kertaalleen Kaartinen palasi eläkepäiviltään ovimieheksi. Eräs tuttu porukka vuosien takaa kävi Joutsenlammella muutama vuosi takaperin. He halusivat nimenomaan Kaartisen ovelle vastaan.
– Menin paikalle, mutta sen sanoin, että ulosheittoja en suorita, hän naurahtaa.
Jukka Huikko
Emeriina Tuominen
Emeriina Tuominen
Ilmastointikanavan suu, keinut ja rakennuksen seiniä. Tältä näyttää Joutsenlammen infra tänä päivänä. Kuvat ovat Emeriina Tuomisen vuonna 2011 ottamia.
Emeriina Tuominen