Emeriina Tuominen
Juttu on julkaistu alunperin 7.11.2012 Joutsan Seudussa numero 45.
Esipuheeksi. Vuosi takaperin lokakuun lopulla Joutsenlammen hotelli- ja ravintolatoimintaa ylläpitänyt Restel Oy ilmoitti, että kesä 2011 jää Joutsenlammen viimeiseksi. Vuokra-aika jatkui vielä 2012 loppuun, mutta vuodesta 2007 kesähotelliksi muutetun korpihotellin taru tuli päätökseen siis hieman oletettua aiemmin.
Vetäytymisaikeet tulivat julkisuuteen jo 2009, kun hotellialueen kehittämiseksi laadittiin niin sanottua master plan -suunnitelmaa. Asiaa seuranneille lopettaminen ei siis ollut yllätys.
Lopettamisen yhteydessä kirjoitin, että hotellin historia on pitkä, olihan se perustettu jo 1968. Jälkikäteen ajatellen tuo oli liioittelua. Kuten tästä artikkelikokonaisuudesta selviää, putosi Joutsenlampi kehityksen kelkasta jo 1990-luvulla. Sen kulta-aikaa kesti siis loppujen lopuksi vain pari vuosikymmentä, noin puolet sen toiminta-ajasta.
Lopettamispäätös synnytti paikallislehden toimituksessa idean laatia hotellin vaiheista juttua tai jopa useampia. Yksi oleellisimpia avoimia kysymyksiä oli, missä vaiheessa ja miksi korpihotelli jäi jälkeen, ja miksi sinne ei myöhemmin investoitu? Olihan se aikanaan yksi maamme kuuluisimpia hotelleja.
Vuonna 2008 seutukunnallamme koettiin perinteikkään ja suuren työllistäjän, Leivonmäen sahan lakkauttaminen. Suonenisku oli merkittävä koko seutua ajatellen.
Joutsenlammen lopettamisuutinen ei ollut yhtä suuri. Eivät myöskään vaikutukset esimerkiksi työttömien muodossa, sillä kesähotelliksi muuttuminen sekä ennen kaikkea 1990- ja 2000-luvun hiljaiset vuodet olivat jo tehneet tehtävänsä.
Mutta vaikuttavuudeltaan hotelli on ollut sahaa suurempi. Keräsihän hotelli vieraita reilun neljän vuosikymmenen ajan ympäri Suomea ja jopa ulkomailta. Hotelli teki samalla tunnetuksi sijaintipitäjäänsä.
Työnantaja hotelli toimintoineen on ollut varmaankin usealle sadalle hengelle vuosiensa aikana. Eikä unohtaa sovi Joutsenlammen asemaa paikkakuntalaisille ja lähikuntien asukkaille huvittelu- ja ”riiuu-paikkana”: monet romanssitkin ovat sieltä alkunsa saaneet.
Juttuja on nyt työstetty enemmän ja vähemmän aktiivisin vaihein vuoden verran. Jutunteon alettua kävi pian ilmi, että Joutsenlampeen liittyviä muistelijoita ja tarinoita on äärettömän paljon. Tähän kokonaisuuteen päätyi lopulta artikkelit hotellin perustamista edeltävästä ajasta, loiston vuosista, hiljaisista vuosista sekä artikkeli Joutsenlammen ”kasvoista”, vahtimestari Lauri Kaartisesta.
Lisäksi mukana on Joutsan Seudussa valokuvaajaharjoittelijana olleen Emeriina Tuomisen valokuvia autioituneesta hotellista sekä Marko Nikkasen arkistosta kaivettuja kuvia 1970- ja 1980-luvulta. Nikkasen edesmennyt isä, Pentti Nikkanen oli aikanaan hotellin johtaja ja ratkaisevassa roolissa perustettaessa Joutiaisen lomakylää. Myös muutamat lukijamme kirjoittivat muistelmiaan.
Materiaalia kertyi paljon ja vielä paljon enemmän olisi ollut saatavilla. Joutsenlammessa olisi aihetta kirjaksi saakka, mutta riittäköön tämä nyt alkuun.
Muutama viikko takaperin tein kävelylenkin autioituneen ja osin aavemaisen hotellin ympäristössä. Ränsistyminen näkyy kaikkialla. Ikkunat on peitetty ja sisälle voi vain kurkistella sieltä täältä.
Takavuosien lomailijat ja huvittelijat on kuitenkin edelleen helppo kuvitella noihin maisemiin.
Korpihotellin minigolf-kentällä törmään yllättäen kahteen keskiolutta nauttivaan mieheen. He pelaavat golfia, mailoiksi on kelpuutettu paikalla ollutta kättä pidempää. Liekö Joutiaisen asukkaita? Naapurissa Joutiaisessa sentään on onneksi eloa.
Tätä kirjoitettaessa tiedossa on, että alueen omistava Capman – kasvoton kiinteistöpeluri – on neuvotellut kesän yli eräiden ostajakandidaattien kanssa.
Perinteisen hotellitoiminnan ohella Joutsenlammen tulevaisuutta saattavat olla esimerkiksi palveluasuminen tai alueen purku ja uudelleen kaavoitus. Jäämme odottamaan.
Joutsalainen Simo Avikainen seurasi Joutsenlammen kehityskulkua hotellin koko elinkaaren ajan. Hotelli nimittäin sijoittui Avikaisen suvulta vuokratuille maille.
Nykyisen Joutsenlammen kupeessa sijaitseva Hietaniemi ja Hietasalmen kangas olivat olleet Avikaisen mukaan joutsalaisten retkikohde jo pitkään, mahdollisesti jo 1800-luvun lopulta alkaen. 1950-luvulla alueella järjestettiin leirejä, lähinnä paikallisten toimesta.
1960-luvulla ohjelmassa oli lopulta kolme suurleiriä. Ensimmäinen oli Raittiuden ystävien järjestämä valtakunnallinen Eerolan leiri vuonna 1960. Tätä seurasi kaksi kansainvälistä leiriä. Ensin partiotyttöjen Neljän tuulen leiri 1965 ja YK-Kaleva vuonna 1966.
– Paikan tunnettavuus lisääntyi ja kävijämäärät myös. Kävijöitä oli runsaasti myös muulloin kuin leirien aikaan ja ihmiset ajattelivat paikan olevan julkinen leiriytymisalue, muistelee Simo Avikainen.
– Rantaloman yhteydenotto tuli kuitenkin yllättäen. He kartoittivat useita vastaavia paikkoja. Lähiseudulta esimerkiksi Luhangasta ja Sysmästä oli ainakin paikkoja tarjolle, hän jatkaa.
Rantaloman osaomistajia olivat tuohon aikaan vielä keskisuomalaiset kunnat. Myös Joutsa merkitsi tukun osakkeita. Ensimmäinen korpihotelli avattiin vuonna 1965 Keiteleen rannalle Viitasaarelle. Nimeksi tuli Ruuponsaari.
Joutsassa neuvottelut etenivät ja Rantaloma solmi lopulta 40-vuotisen vuokrasopimuksen alueesta. Rakentaminen tapahtui viitasaarelaisen firman johdolla, mutta rakennustöihin osallistui paljon paikallisia. Lopulta Joutsenlampi avasi ovensa kolme vuotta Ruuponsaaren jälkeen.
– Avajaiset olivat mahtavat. Vieraita oli maaherrasta alkaen, naurahtaa Simo Avikainen.
Avajaisiin liittyen Avikaisella on hauska tarina. Alkoholin anniskeluhan on Suomessa ollut aina huomattavan byrokratian ja tarkan viranomaisvalvonnan alla.
Tuohon aikaan maaseudulla anniskelu oli mahdollista vain matkailukeskuksissa. Niissäkin periaatteessa vain matkailijoille, ei paikallisille. Muutos lakiin tosin oli jo vireillä.
Avajaisia vietettiin yksityistilaisuutena ja hauskanpito sen kuin yltyi. Tilaisuuden anniskelun piti loppua kello yhdeltä yöllä, mutta kello riensi nopeasti.
– Läsnä olleet maaherra ja nimismies allekirjoittivat luvan, jolla anniskelua saatiin jatkaa pidempään, Avikainen selvittää.
Hotellialueen naapureille Rantaloma järjesti puolestaan kokonaan oman tervetulotilaisuuden. Avikaisen mukaan esimerkiksi juomatarjoilu oli varsin avokätistä.
– Eräskin isäntä otti viimeisen ryypyn polvillaan ja sammui siihen paikkaan.
Joutsenlammen hotellista ja sen omistajasta muodostui nopeasti pidetty taho. Eikä vähiten siksi, että se tarjosi runsaasti työtä ja toimeentuloa lähiseudun asukkaille. Samaan aikaan oli käynnissä nimittäin myös maaseudun murros.
– Työllistyminen, erityisesti naisten, oli ennen hotellin tuloa seudulla varsin heikkoa, Simo Avikainen sanoo.
Joutsenlammen vaikutukset olivat merkittävä lisä ja vauhdittaja esimerkiksi Joutsan kirkonkylän kehitykselle. Keskustaan alkoi syntyä esimerkiksi kerrostaloja.
Avikaisen suvulle Rantaloma, sittemmin Rantasipiksi muuttunut ketju oli hyvä vuokralainen. Vuokrat tulivat aina sovitusti.
Lopulta vuonna 2003 hotellin kiinteistöyhtiö osti vuokratontin. Kaupan ajateltiin mahdollistavan paremmin alueen kehittämisen ja mahdolliset investoinnit. Siksi Avikaisen suku suostui kauppaan. Valitettavasti lopputulos oli toinen ainakin hotellin osalta, ja ainakin toistaiseksi.
Jukka Huikko