Jut­tu on jul­kais­tu alun­pe­rin 7.11.2012 Jout­san Seu­dus­sa nu­me­ro 45.

Ke­sä­kuus­sa 1971 sis­ko­ni mies ky­syi mi­nul­ta, olen­ko läh­dös­sä lau­an­tai­na min­ne­kään. Hän oli lau­la­ja­na or­kes­te­ris­sa ja yl­lyt­ti mu­kaan keik­ka­mat­kal­le. Toi­sen soit­ta­jan tyt­tö­ka­ve­ri oli läh­dös­sä mu­kaan ja hä­nel­le tar­vit­tiin siis ka­ve­ria. Tuo­hon ai­kaan ra­vin­to­loi­hin si­sään­pää­sy ei ol­lut ol­len­kaan var­maa, mut­ta or­kes­te­rin po­jil­le oli tie­tys­ti ai­na pöy­tä va­rat­tu­na.

Pää­tin läh­teä ja mat­kal­la ih­met­te­lin, et­tä min­ne ih­mee­seen sitä oi­kein men­nään – ei­hän tääl­lä ke­tään voi ol­la. Pää­sim­me pai­kal­le ja sali oli ai­van täyn­nä, myös or­kes­te­rin pöy­tä oli vie­ty. Hä­my­tin­tis­tä, eli dis­cos­ta löy­tyi kui­ten­kin yk­si va­paa pöy­tä ja sii­hen me sit­ten pää­sim­me.

Pai­kal­le tuli no­pe­as­ti jouk­ko Jout­san poi­ka­mie­hiä, jot­ka lei­kil­lään ky­syi­vät, et­tä ke­net­kä heis­tä mie­hek­si ot­tai­si. Muu­an Myl­lyn-Jus­si (Tais­to Kui­tu­nen) ky­syi sit­ten, et­tä läh­ti­sin­kö tans­si­maan. Sen jäl­keen olem­me ol­leet yh­des­sä 40 vuot­ta.

Myö­hem­min kä­vim­me ai­na sil­loin täl­löin Jout­sen­lam­mel­la ja port­sa­rit muis­ti­vat mei­dän ta­paa­mi­sem­me vie­lä vuo­sien jäl­keen. Mo­nes­ti nau­res­kel­tiin ovel­la, et­tä ”teil­le­hän on­kin paik­ka va­rat­tu­na”.

Rit­va Kui­tu­nen, Jout­sa

Pentti Kivi (keskellä) toimi Joutsenlammella eräänlaisena hupi- ja hovimestarina. Myöhemmin hänet muistetaan vastaavista tehtävistä Itämeren matkustajalaivoilla. 1970-luvulta peräisin oleva kuva lienee työntekijöiden pikkujouluista. Kiven aisaparina Markku Savijärvi.

Nuo­ruu­des­sa tuli käy­tyä Jout­sen­lam­mel­la pal­jon. Ker­ran me­nim­me ka­ve­ri­ni Tii­nan kans­sa val­koi­sel­la li­mu­sii­nil­la ”Lam­mel­le”. Poke tuli oi­keen har­jal­la put­saa­man tie­tä ovel­le. Ja Jout­sen­lam­men jäl­keen suun­nat­tiin ai­na Jout­saan lin­ja-au­to­a­se­man nak­ki­ki­os­kil­le – voi tuo­ta iha­naa nuo­ruut­ta.

Han­na-Mai­ja Sep­pi­nen, Muu­ra­me

1980-lu­vul­la kä­vim­me usein hiih­to­lo­mil­la Jout­sen­lam­mel­la. Muis­tan eri­tyi­ses­ti vah­ti­mes­ta­ri Lau­ri Kaar­ti­sen. Hie­noin muis­to on, kun hän toi­vot­ti mei­dät ai­na eri­tyi­sen koh­te­li­aas­ti ”omas­ta ja yh­ti­ön­sä puo­les­ta ter­ve­tul­leek­si”.

Ylä­ker­ras­sa oli tuol­loin joka il­ta tans­sit, muis­tan eri­tyi­ses­ti ti­pu­tans­sin. Ruo­ka oli Jout­sen­lam­mel­la ai­na hy­vää. Muis­tan muun mu­as­sa hiih­to­lo­mien ma­de­kei­ton, jon­ka kans­sa tar­jot­tiin var­taas­sa roik­ku­nut­ta ruis­lei­pää. Al­le syö­tiin juus­to­tar­jo­tin.

Sit­tem­min pii­pah­dim­me Jout­sen­lam­mel­la muu­ta­man ker­ran. Paik­ka ei enää ol­lut en­ti­ses­tä. Paik­ka­kun­taan sen si­jaan ihas­tuim­me ja tääl­lä Mar­jo­tai­pa­lees­sa olem­me ol­leet va­paa-aja­na­suk­kai­na koh­ta 15 vuot­ta.

Ju­lia Hu­ja­nen, Es­poo

Tossupalloa, jota myös syylinkipalloksi kutsuttiin, harrastettiin talvisin. Kuva lienee 1970-luvun puolivälistä. Vastakkain ovat todennäköisesti hotellin työntekijöiden ja Mallasjuoman joukkueet.

Marko Nikkasen arkistot

Omas­sa elä­mäs­sä­ni Jout­sen­lam­men toi­min­nan aloit­ta­mis­vuo­si 1968 oli myös mer­kit­tä­vä. Sa­ma­na vuon­na val­mis­tuin ag­ro­lo­gik­si Mus­ti­a­las­ta ja sain en­sim­mäi­sen työ­paik­ka­ni Osuus­kaup­pa Se­pos­sa Jäm­säs­sä. Vas­tuu­a­lu­ee­na­ni oli maa­ta­lous­kaup­pa ja eri­koi­ses­ti vil­ja­kaup­pa ja vil­je­ly­so­pi­muk­set.

Sii­hen ai­kaan oli maa­ta­lous­kau­pan ko­kouk­sia, jois­sa oli esil­lä ajan­koh­tai­sia maa­ta­lous­kau­pan ky­sy­myk­siä. Täl­lai­sia pi­det­tiin myös Jout­sen­lam­mil­la. Näis­sä ko­kouk­sis­sa olin toi­mi­tus­joh­ta­jan mu­ka­na.

Ko­kous­ten mer­kit­tä­vyy­des­tä ker­toi se, et­tä siel­lä oli maan kor­kein­ta maa­ta­lous­kau­pan joh­toa. Sii­hen ai­kaan nämä kor­pi­ho­tel­leik­si­kin kut­su­tut Ran­ta­si­pin ho­tel­lit oli­vat suo­sit­tu­ja ko­kous­paik­ko­ja.

Suu­ret ko­kouk­set yh­des­sä mui­den ta­pah­tu­mien kans­sa ovat vai­kut­ta­neet sii­hen, et­tä Jout­sen­lam­pi on teh­nyt myös Jout­saa tun­ne­tuk­si ym­pä­ri Suo­mea. Kun oman yri­tyk­se­ni Ag­ri­pal­ve­lun puit­teis­sa olin ai­ka­naan pu­he­lin­kes­kus­te­luis­sa eri puo­lel­la Suo­mea ol­lei­den asi­ak­kai­den kans­sa, mo­net saat­toi­vat ker­toa mitä tu­lee mie­leen Jout­sas­ta. Kol­me asi­aa tu­li­vat useim­mi­ten esil­le: Jout­san Jou­to­päi­vät, Jout­san Pom­mi ja Jout­sen­lam­pi. Toi­vot­ta­vas­ti Jout­sa muis­tet­tai­siin näis­tä jat­kos­sa­kin.

Nii­lo Nie­mi­nen, Jout­sa

Sipilintu nousi kesällä 1985 avatun Sipimaan symboliksi, mutta lastenpuisto suljettiin pian. Sittemmin Sipilinnussa oli muun muassa kesäterassitoimintaa, mutta käyttö oli vähäistä. Sipilintu purettiin 2000-luvulla.

Ilona Savitie